Eläinten hyvinvointi ja terveys
Eläinten hyvinvoinnin avainsanoja ovat elinolosuhteiden lisäksi ruokinta ja terveys. Hyvän lypsylehmän alku on terveessä ja hyvinvoivassa vasikassa. Sairastuneen eläimen kohdalla voidaan pohtia vain tehtyjä virheitä ja pyrkiä niiden korjaamiseen.
LAJIMUKAINEN KÄYTTÄYTYMINEN TÄRKEÄÄ
Pihattoratkaisumme antaa jo sinällään eläimille mahdollisuuden lajimukaiseen käyttäytymiseen. Olosuhteet pyritään pitämään mahdollisimman hyvinä, jotta eläimet tuntevat olonsa kaikin puolin hyväksi ilman stressiä ja turhia häiriöitä. Käytävät ovat väljiä, jotta aremmatkin yksilöt pääsevät väistämään muita ja yleinen ilmapiiri eläinten keskuudessa säilyy rauhallisena. On tärkeää, että jokaiselle lehmälle on oma parsipetinsä, vaikka ne eivät yhtäaikaa parsissa makaisikaan. Rauhallisin ja parhain ilmapiiri etenkin lypsävien keskuudessa vallitsee, kun parsipaikkoja on yksi tai kaksi ylimääräistä eläinmäärään nähden. Parsiin asennetut parsipedit ja runsas kuivitus parantaa jalka- ja utareterveyttä.
Tosiasia on, että vain hyvinvoivasta vasikasta voi kasvaa hyvä lypsylehmä. Vasikoille on hyvin tärkeää tarjota hyvät kasvuolosuhteet, lajitovereiden seura ja oikeanlainen, laadukas ruokinta. Tästä syystä pyrimme tarjoamaan jokaiselle vasikalle mahdollisimman hyvän alun elämään, jotta siitä voisi kasvaa sekä psyykkisesti että fyysisesti terve aikuinen eläin.
Nuorkarjan osalta on tärkeää ryhmäjaot, jotka tehdään iän ja koon mukaan. Tasakasvuisessa ja -ikäisessä ryhmässä ei porukassa pääse syntymään niin helposti arempia ja syrjittyjä eläimiä, kuin ryhmässä jossa eläinten ikä ja koko vaihtelee.
Myös navetan arkeen kuuluvat vierailijat, seminologit ja eläinlääkärit, on huomioitu navettasuunnittelussa. Hoito-/poikimakarsinoihin (joihin myös siemennettävät lehmät otetaan erilleen) sekä siemennysikäisten hiehojen ryhmäosastoon on laitettu lukkoetuaidat, johon eläimet saa toimenpiteiden ajaksi päästään kiinni. Näin ollen toimenpiteet sujuvat reippaasti ja turvallisesti. Pääasiassa isäntäväestä joku pyrkii olemaan aina paikalla kun on siemennettäviä, mutta jos ketään ei saada päivystämään paikalle, niin seminologi pärjää siemennyksessä myös yksin.
Kaikki vierailijat navetassa ovat riski eläinten terveydelle. Tästä syystä on ehdottoman tärkeää noudattaa tilan antamia ohjeita vierailijoille; nämä ohjeet löytyvät hygieniaeteisen seinältä, jossa kerrotaan miten tulee toimia niin saapuessaan tiloihin kuin niistä poistuttaessa.
Ummessa olevat lehmät ja poikimista odottavat hiehot ovat omassa osastossaan helposti ja vaivattomasti tarkkailtavassa paikassa, josta ne on helppo siirtää vieressä oleviin hoito-/poikimakarsinoihin.
Eläinten elinolosuhteissa on hyvä pyrkiä aina parempaan - meidän tavoitteenamme on tulevaisuudessa tarjota lypsäville mahdollisuus ympärivuotiseen jaloitteluun ulkona ja nuorkarjalle laidunnusmahdollisuudet.
ENNALTA EHKÄISEVÄÄ HOITOA JA VIRHEIDEN KORJAAMISTA
Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon kuuluu eläinten päivittäisestä hyvinvoinnista huolehtiminen, oikea ruokinta ja hyvien elinolosuhteiden ylläpito. Ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa on mm. tilalle jäävien lehmävasikoiden nupoutus. Tarvittaessa vanhemmilta eläimiltä katkaistaan sarvet - sarvettomat eläimet ovat turvallisempia sekä hoitajille, että lajitovereilleen.Lehmien sorkat hoidetaan vähintään kaksi kertaa vuodessa, mutta on yksilöitä jotka tarvitsevat sorkkahoitoa useammin. Myös ruokinnalla on merkitystä sorkkaterveydessä.
Kiimantarkkailu
Nuorkarjan kiimantarkkailu aloitetaan hyvissä ajoin ja kuten lehmät, myös hiehot siemennetään vain selvään kiimaan. Kiimojen seuranta vaatii aikaa ja havainnot kirjataan huolellisesti muistiin. Mikäli eläimellä on epäselvä kiimakierto, pyritään se selvittämään esim. maidon progesteronitason määrityksillä sekä eläinlääkärin tarkastuksilla. Joskus heikkoja kiimoja voidaan vahvistaa eläinlääkärin antamalla kiimapiikillä tai kierukkahoidolla. Mikäli kiimakierto on epäsäännöllinen, hormonikierukkahoidolla lehmän kiimakierto voidaan saada paranemaan. Tiinehtymisongelmaiset lehmät ovat jalostuksellisesti arveluttavia ja siksi niitä pyritään mahdollisuuksien mukaan karsimaan. Säännöllisestä kiimakierrosta huolimatta lehmä ei aina tiinehdy ensimmäisellä tai toisella siemennyskerralla. Tällöin siemennyksen jälkeen voidaan laittaa nk. tukikierukka vahvistamaan keltarauhasen toimintaa ja auttamaan tiinehtymistä. Jos lehmä ei tiinehdy useista yrityksistä huolimatta, lehmä poistetaan karjasta.
Tiineeksi todettua lehmää aletaan valmistella seuraavaan poikimiseen välittömästi; ruokinta suhteutetaan yksilöllisesti eläimen tarpeet huomioiden - lehmä ei saa lihoa liikaa, sillä lihominen ei edistä maidontuotantoa, eikä ole eduksi lehmän terveydelle ja poikimiselle. Säilörehua lehmät saavat koko lypsykauden ajan, joten herkemmin lihovat lehmät voidaan umpeen menoajan lähestyessä ottaa erilleen "pahnakuurille". Ummessa ollessaan lehmä ei saa väkirehua lainkaan, mutta fosforikivennäisen saanti turvataan. Ummessa oloaikana lehmät saavat köyhempää korsirehua, sillä ne vaativat noin kuukauden ummessa oloajan voidakseen tuottaa ternimaitoa syntyvälle vasikalle. Vasta 1½ viikkoa ennen odotettua poikimista lehmää aletaan tunnuttamaan väkirehulla, jotta lehmä alkaa vähitellen tuottaa maitoa ja näin ollen kasvattamaan utaretta.
Lypsykausi
Lypsykauden aikana lehmiltä pyritään hoitamaan lääkityksellä vain kuumeiset utaretulehdukset, sillä lievemmät tulehdukset paranevat yleensä huolellisella lypsyllä sekä linimenttivoitelulla. Joskus neljännes laitetaan lopun lypsykauden ajaksi umpeen. Lypsykauden loputtua ongelmallisille lehmille saatetaan laittaa utareen neljänneksiin umpeenpanotuubit maidon bakteerimäärityksen teon jälkeen.
Poikiminen
Poikiva lehmä siirretään poikimakarsinaan hyvissä ajoin ennen poikimista. Jos lehmä on poikinut kolmesti tai useammin, sille laitetaan poikimaremmit takajalkoihin, joilla voidaan ehkäistä sen takajalkojen leviäminen/repeäminen nk. sammakoksi poikimahalpauksen seurauksena.
Umpiseinäisessä, hyvin oljilla alustetussa karsinassa, jossa vain ruokintaetuaita on avoin, lehmällä on oma rauhansa ja reilusti tilaa hakea sopivaa asentoa poikimista varten. Poikivaa lehmää seurataan kameran välityksellä, sekä lisäämällä navettatarkastuksia. Useinmiten lehmät poikivat parhaiten itsekseen ilman apua ja ihmisten läsnäoloa. Seuranta on kuitenkin erityisen tärkeää etenkin ensimmäistä kertaa poikivien hiehojen sekä niiden lehmien kohdalla, joilla aiemmissa poikimisissa on ollut vaikeuksia. Poikimiset ja se, miten ne ovat sujuneet, merkitään aina tarkasti muistiin tulevaisuutta varten. Merkitsemme myös sen, miten emä kohtelee vasikkaansa; mikäli emä kohtelee vasikkaa rajusti (meinaa töytiä, polkea alleen, ei hoida tai välitä vasikasta), on syytä seurata seuraavatkin poikimiset ja olla valmiina ottamaan vasikka pois emältään turvaan omaan karsinaan.
Normaalisti emä on kuitenkin lempeä vasikalleen ja annamme vasikan olla vierihoidossa emänsä kanssa vähintään seuraavaan lypsyyn asti, yleensä seuraavaan päivään. Useinmiten vasikkakin voi paremmin, kun saa olla oman emän kanssa ja löytää luonnollisimman tien maidolle. Tarvittaessa kuitenkin lypsettyämme lehmän annamme vasikalle ensimmäisen, tärkeimmän maidon, ternimaidon, tuttipullosta. Ensimmäinen maito sisältää vasikalle elintärkeitä ravintoaineita ja siitä vasikka saa tarvitsemansa vasta-aineet elimistöönsä. Ternimaitoa lehmä lypsää muutaman päivän ajan.
Sen lisäksi, että ternimaitoa juotetaan vasikalle, ternimaitoa kutsutaan myös juustomaidoksi, sillä siitä voidaan valmistaa mielipiteitä jakavaa herkkua, nk."sonnintöyssyä" tai "vasikantanssia" (= uunijuustoa/uunijussia) joka valmistetaan heti parin ensimmäisen lypsykerran maidosta, leipäjuustoa (= Kainuun juustoa/juustoleipää, tehdään juoksetetusta maidosta paistamalla) tai kotijuustoa (= muottiin tehty, juoksetetusta maidosta valmistettu juusto), joita voidaan valmistaa yleensä poikimisen jälkeisten 2-6 lypsykertojen maidoista.
Vastapoikineelle lehmälle annetaan välittömästi annos Helunan Herätystä, jonka sisältämä hiiva ja sen runsas B-vitamiinin määrä voimistavat lehmän elintoimintoja ja parantavat ruokahalua. Lisäksi lehmälle tarjotaan lämmintä vettä. Mikäli lehmä vaikuttaa poikimisen yhteydessä vähänkään vaisulta, sille annetaan välittömästi kalsiumpastaa tai kalsium lisäravinnetta, jolla voidaan ehkäistä poikimahalpaus. Poikimisen jälkeen parin ensimmäisen kuukauden aikana piilevä kalsiumin puute voi hidastaa lehmän pötsin toimintaa ja aiheuttaa näin ollen syömättömyyttä. Siksi on tärkeää turvata lehmän riittävä kalsiumin saanti.
SAIRAAT YKSILÖT KARSITAAN POIS
Jalostussuunnittelussa ns. huonojen eläinten listalle joutuvat helposti eläimet, jotka ovat alttiita sairastumaan tai jotka ovat sairastuneet, joilla on pahoja kiimahäiriöitä ja/tai maidontuotanto vähenee/loppuu. Jos eläin sairastumisellaan tai jollain muulla tavalla (esim. luonnevika) aiheuttaa useasti lisätyötä, karsitaan pois. Lisätyön tekeminen on kallista ja aiheuttaa usein myös turhaa henkistä rasitusta. Joskus jonkin eläimen karsimisella voidaan parantaa myös ihmisten työturvallisuutta. |
